Historia

Haapsalusta tulossa keisarillinen kylpylä

Haapsalusta kehittyi keisarillinen kylpylä 1800-luvun keskivaiheella, jolloin toiminnan aloitti kaksi mutakylpylää, joihon alkoi tulla Venäjän hovin edustajia ja aatelisia. Tämä tarkoitti, että Haapsalun kaupunginherrojenkin piti alkaa ajatella kaupungin ulkonäön parantamista ja kylpyläkaupungille ominaisten nykyaikaisten olosuhteiden luomista. Niin alettiin vahvistaa rantavyöhyketta, jotta sinne voitiin rakentaa teitä, viheralueita ja puistoja, joissa lomailijoilla olisi mahdollisuus sekä kävellä että puitten varjossa lepuuttaa jalkoja. Alkoi muodostua Suuri Promenaadi, lomakaupungin keskipiste.

Vuonna 1852 vihittiin ortodoksikirkko ja 1800-luvun lopussa (todennäköisesti) rakennettiin Kuursaal ja laululava (kõlakoda), joista muodostuivat kesäisten muusiikkitapahtumien lempipaikat

Juuri näillä rantakaduilla kävelemisestä nautti joskus aikoinaan myös tunnettu venäläinen säveltäjä Pjotr Tšaikovski. Hänen muistokseen asennettu „Tshaikovskin penkki” on hotellista vain muutaman askeleen päässä. Höyrylaiva- ja rautatieyhteyksen saaminen toi mukanaan tsaarit

Keisarillisen kylpylän maineen saavuttaminen riippui suuresti myös yhteysteitten olemassaolosta: Vuonna 1845 alkoi säännöllinen höyrylaivayhteys Pietariin (4 kertaa viikossa), rautatieyhteys Haapsalu-Tallinna-Pietari saatiin v. 1905. Lomailijoiden lukumäärä alkoi voimakkaasti kasvaa: v.1840 — 269; 1850 — 952; 1859 — yli 2000 (verrattavissa kaupungin asukkaitten lukumäärään) 1897 — noin 3000. Pietari I teki historiallisen vierailun j Haapsaluun v. 1715, minkä jälkeen täällä on perheineen nauttinut kesästä ja mutakylvyistä neljä viimeistä Venäjän keisarillista hallitsijaa - Aleksanteri I, Aleksanteri II, Aleksanteri III, Nikolai II - jotkut heistä useammankin kerran.

Pelzeri Villa vuodesta 1859 – Baltic Hotel Promenaadin edeltäjä

Vuonna 1859 rakennutti Gustav von Ungern-Sternberg Takalahden rannalle vilja-aitan viereen kesämajan. Piirustukset teki v. 1858 A. Arhijev. Piirustuksissa on merkintä, että rakennus noudattaa pohjapiirustuksiltaan rakennussääntöjä, mutta julkisivut eivät vastaa v. 1851 voimaan astuneita julkisivuvaatimuksia. Vuoden 1859 tammikuussa annettiin silti lupa mainitun puisen kesämajan rakentamiseksi. Piirustuksista poiketen rakennettiin kivirakennus, jossaoli joitakin puisia osia.

Nykyisen Satama 22 -rakennuksen toinen osa oli kaksikerroksinen, toinen 2,5-kerroksinen kivinen tornitalo. Tornissa oli puinen näköalaterassi kattoineen. Rakennus on tunteellisesti jäsennetty. Merelle päin jäi sali, jonka yhteydessä veranta, josta avautui kaareva balustradikaiteellinen terassi.

Rakennus on myöhäisklassisismia, mutta kaltevan harjakaton pitsikoristeet, varsinkin puiset koristeleikkaukset, viittavat venäläiseen tyyliin.

Vuonna 1931 rakennus oli vielä paroni von Ungern-Sternbergin omistuksessa (Villa Wenden).

Neuvostovallan aikana rakennus valtiollistettiin ja siellä oli ammattiyhdistyksen kylpylä „Laine”. Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen talo yksityistettiin, peruskorjattiin täysin ja laajennettiin – rakennettiin 29 huonetta lisää.